EI SEN KUMMEMPAA

Neljä puuta kiukaaseen,

lämmetköön hissukseen.

Makkara jo tirisee,

hiljalleen.


Palaan rantakaislikkoon,

jonne ongen unohtanut oon.

Ei sillä ole niin väliä,

vesi on lämmintä.


Kun se on kohdallaan,

kai se on tällaista,

ei kelloa, ei huomista,

ehkä pullo proseccoa.

Ei se oo sen kummempaa.


Toin irtokarkkeja,

niitä vegaanisia,

Ja ehkä kukkia,

kerran vuodessa!


Vein ne pahviroskatkin,

niinkuin lupasin.

Se listojen kiinnitys,

hoidan sen myöhemmin.


Kun se on kohdallaan,

kai se on tällaista,

nyt ei mietitä huomista,

nyt erä aliasta.

Ei se oo sen kummempaa.


Kun talvi-ilta pimenee,

lennän tähtitaivaaseen,

Kolme kuuta ja sirius,

galaksit ja kaikkeus.


Onko arki erilaista

toisessa aurinkokunnassa?

Syödäänkö Andromedassa

ohrauunipuuroa?

Onko siellä sen kummempaa?

Ehkei sielläkään oo sen kummempaa?


Kun kaikki on kohdallaan,

kai se on tällaista,

nyt ei mietitä huomista,

katsotaan salkkarit boxilta.

Ei se oo sen kummempaa.