EI SEN KUMMEMPAA

Kolme puuta kiukaaseen,

lämmetköön hissukseen.

Makkara jo tirisee,

hiljalleen.

Palaan rantakaislikkoon,

jonne ongen unohtanut oon.

Ei sillä oo niin väliä,

vesi on lämmintä.

Kun se on kohdallaan,

kai se on tällaista,

ei kelloa, ei huomista,

avataan pullo proseccoa.

Ei se oo sen kummempaa.

Toin irtokarkkeja,

niitä vegaanisia,

Ja ehkä kukkia,

kerran vuodessa!

Vein ne pahviroskatkin,

niinkuin muistaakseni lupasin.

Se listojen kiinnitys,

hoidan sen myöhemmin.

Kun se on kohdallaan,

kai se on tällaista,

nyt ei mietitä huomista,

pelataan erä aliasta.

Ei se oo sen kummempaa.

Kun talvi-ilta pimenee,

mä lennän tähtitaivaaseen,

Kolme kuuta ja sirius,

galaksit ja kaikkeus.

Onko arki erilaista toisessa aurinkokunnassa?

Syödäänkö Andromedassa ohrauunipuuroa?

Onko siellä sen kummempaa?

Kun kaikki on kohdallaan,

kai se on tällaista,

nyt ei mietitä huomista,

katsotaan salkkarit nauhalta.

Kun kaikki on kohdallaan,

kai se on tällaista,

nyt ei mietitä huomista,

kuunnellaan vanhaa Oasista.

Ei se oo sen kummempaa.