HIIEN MAILLA

Kassaroita,kirveitä kanniskelen,

heilun holttia vailla.

Hetken kuin vierestä hivottelen,

heräjän kohta hiien mailla.

Kärkevin kielin kun kantelen,

manailen malttia vailla.

Kärmesnä kauan jos kieroilen,

huutelen vielä hiienki mailla.

Mutta, kun minä

hetkessä hihkun ja huvittelen,

soittelen surua vailla.

Kaiken kuin kauniiksi kuvittelen,

niin hiplottelen vielä hiienkin mailla.

Paljon jos pakkasta puhaltelen,

läyhään lämpöä vailla.

Kauan jos kaamosta kehittelen,

hiihtelen pian hiien mailla.

Mieli mustana muistattelen,

elelen entisten lailla.

Kauan jos kuljen kaivatellen,

huolehin vielä hiien mailla.

Mutta, kun minä

hetkessä hihkun ja huvittelen,

soittelen surua vailla.

Kaiken kuin kauniiksi kuvittelen,

Niin hiplottelen vielä hiienkin mailla.