KUIN TUULI POHJOINEN

Hän tuli pöytään istumaan.

Kysymättä lupaakaan.

Viisi vuotta taaksepäin.

Hän huoneeseeni jäi.

En ennen elokuista päivää

ollut nähnyt häntä lähempää.

Nyt viisi vuotta taaksepäin.

Hän elämääni jäi.

Kuin tuuli pohjoinen,

nousee ulvoen.

Se tuo talven, tuo pimeyden.

Myös meistä jokaisen,

vuoro tulee, tiedän sen.

Hän alkoi tehdä työtään tavallaan.

Vei valmiit yksi kerrallaan.

Kuin viljaa kypsää niittäen.

Vei hiljaa, vei hymyillen.

Vanhimman polven tuonelaan.

Hän saattoi yksi kerrallaan.

En enää pelkää kuolemaa.

Se meillä päin asustaa.

Kuin tuuli pohjoinen,

nousee ulvoen.

Se tuo talven, tuo pimeyden.

Meistä jokaisen,

vuoro tulee tiedän sen.

Hän tuli pöytään istumaan.

Sanomatta sanaakaan.

Viisi vuotta taaksepäin.

Hän huoneeseeni jäi.