RITVA, SE EI OLLUT SINUN SYYS

Ilta vähitellen hämärtyy.

Ambulanssin äänet hiljentyy.

Sä seisot tien laidassa kyytiä odottaen.

Tuijotat jälkiä molempien autojen.

Sun illan vuoro viimeinen Mikkeliin

jäi viimeiseksi heillekin.

Isä, takapenkillänsä kaksi lasta,

päässyt vasta kotiin Julkulasta.

Ritva, se ei ollut sinun syys.

Se ei ollut sinun syys.

Se ei ollut sinun syys.

Tie oli kuiva ja sääkin vielä kesäinen.

Hän itse päätti ajaa keulaan sen.

Hän teki ratkaisunsa niin lopullisen.

Linja-autos ei ois ees ehtiny pysähtyy.

Se ei todellakaan ollut sinun syys.

Ritva, se ei ollut sinun syys.

Se ei ollut sinun syys.

Jos oisin ollut tarkkaavaisempi.

Ajanut ees vähän hiljempaa.

Jos oisin vaihtanut sen vuoron kanssa Riston, niinkuin aioin.

En ehkä olis aiheuttanut kuolemaa.

Kolmea kuolemaa.

Kolmea kuolemaa.

.Mutta, muista Ritva, se ei ollut sinun syys.

Se ei ollut sinun syys.

Ritva, se ei ollut sinun syys.

Se ei ollut sinun syys.

Ritva, se ei ollut sinun syys.