TIEDÄT SEN KYLLÄ

Se oli 70-luku.

Se oli maalaistalo.

toit tullessasi vallankumouksen.

Sä tahdoit käydä töissä.

Sä tahdoit oman auton.

Olit miniä itsenäinen.

Nyt hyvin ymmärrän sen.

Me lapset ootettiin kesii.

Oli aina lämpimii vesii.

Mitä tarvitsin, sain sen.

Sä piirsit pehmeitä rajoi.

Sain tehdä puihin majoi.

Opin kaiken olennaisen.

Siitä olen kiitollinen.

Ei joka kerta halata.

Ei meidän suvussa oo ollu tapana.

Ei sitä ääneen sanota.

Mutta sä tiedät sen kyllä,

sä tiedät sen kyllä.

Se on sun uunikana.

Jokainen pienikin sana.

En oo ollut poika täydellinen.

Sain tehdä virheeni kyllä,

mutta kaiken sen yllä,

olo oli turvallinen.

Annoit ymmärtää sen.

Aina saa tulla kylään.

Aina saa jäädä yöksi.

Joka kerta muistat sanoa sen.

Kun elämänhallinta,

muuttuu työksi,

sä keität kahvipannullisen.

Juomme rauhassa loppuun sen.

Ei joka kerta halata.

Ei meidän suvussa oo ollu tapana.

Ei sitä ääneen sanota.

Mutta mä tiedän sen kyllä,

mä tiedän sen kyllä.

Sä tiedät sen kyllä,

sä tiedät sen kyllä.

Ja yhä edelleen,

kun vastaat puhelimeen,

sanot lempeästi sen: 

Äiti.